Päätin ruveta pitämään itseäni varten blogia pyrkimyksistäni kiinteämpään kehoon. Blogin nimi on ehkä hieman harhaanjohtava, koska vyötäröni ei ole aivan NIIN kadonnut, enkä ole myöskään ylipainoinen, ainakaan painoindeksin 24,2 mukaan (25 olisi lievää liikalihavuutta eli läheltä liippaa).

Tämän blogin tarkoitus on toimia tukenani pienessä painonpudotuksessani, nimittäin olen jämähtänyt tähän painoon. Vuona 2006 painoin 73 kiloa ja laihdutin itseni vuodessa 59 kiloon ja kävin jopa 55 kilossa -se oli ihanaa, mutta sittemmin painoni on pysynyt 63-64 välillä. Aina välillä olen yrittänyt kaikenlaisia kuureja ja lenkkeillytkin, mutta ne jäivät aina puolitiehen, koska näin nälkää tai sitten tuli talvi ja pakkaset ja pimeä. Itseni mielestä en ole mikään sohvaperuna, mutta minua ei saa lenkkeilemään ulos pimeään saatika pakkaseen, eikä kuntosaliin tai joukkueharrastuksiin ole varaa. Keväällä ja Kesällä liikun paljonkin ja kunto nousee, sitten talven tullen se taas laskeekin. Varsinainen oravanpyörä!

Täydellinen ratkaisu pulmaan olisi kuntolaite mitä voisin käyttää talviaikaan (tai sitten tarpeeksi rahaa salia varten). Ja kuntolaitteen sainkin yhteisenä Joululahjana poikaystävältä, nimittäin Crosstrainerin! Olin itse jo pidemmän aikaan etsinyt huuto.netistä itselleni sopivan hintaista Crossia, mutta ihana poikaystäväni ehdotti, että ostaisimme uuden laitteen puoliksi :)

Olen vasta puolitoista viikkoa kuntoillut laitteella ja olen täysin vakuuttunut siitä. Se toimii ja netin keskustelupalstoilla on paljon positiivista keskustelua siitä. Kuntoilu on kerrankin mielekästä.

Nyt kun minulla on kerrankin mahdolisuus ylläpitää kuntoani talvenkin ajan, niin minulla on mahdollisuus palata vanhan kesäharrastukseni -rullaluistelun pariin, joka on ensimmäinen aerobinen laji mistä olen oikeasti nauttinut. Hyötyliikuntaa saan kesät ja talvet, koska en omista ajokorttia ja yritän pärjätä ilman mahdollisimman pitkään. Olen vakuuttunut, että ajokortti ja auto vain laiskistavat tai ainakin herkistävät laiskuuteen. Jos tätä joku vahingossa lukee niin tiedoksi, että angstaan autoja hyvästä syystä, laiskistuminen ei ole koko asia.

Ajattelin että tähän blogiin merkkaan tarkkoja mittoja itsestäni väh. kerran viikossa ja pidän urheilupäiväkirjaa. Ruokapäiväkirjaa en taida ruveta pitämään, kunhan syön, nälkäkuuriin en enää rupea. Suklaata en tosin syö ainakaan kahteen kuukauteen palaakaan, koska tein sellaisen uudenvuodenlupauksen. Tähän asti kaikki on sujunut hyvin, mitä nyt pari kertaa on hieman tehnyt mieli kaakota tai joulukonvehteja. Mieliteot menevät yllättävän nopeasti ohi.

Liitän tänne vanhoja kuvia itsestäni laihuuteni ja urheiluni ajalta innostaakseni itseäni. Ja koska 'joudun' merkkaamaan tänne viikottain painoni ja mahdollisesti karisseet sentit niin en voi/saa luistaa tästä. Pakotan itseni tähän, koska sisälläni asustaa nautiskelija ja jos annan sille mahdollisuuden mennä sohvannurkkaan syömään palan suklaata se valtaa koko sohvan ja syö toisenkin suklaalevyn päälle. Itsekuria etsimässä!

Lähtötilanne (perjantai 8.1.2010):

Syntymävuosi: 1985

Pituus: 163

Paino: 64,4

Vyötärö: 73 cm

Lantio: 93,5 cm

Urheilutausta: Teininä kuuluin Luopioisten urheiluseura LuJaan ja ylä-asteella olin koulun salibandy joukkueessa, sittemmin satunnaiset kesäharrastukset kuten rullaluistelu (etenkin kesällä 2007 ennätys 40 kilometriä) ja kävely ja juoksu. kesäisin tulee myös pyörällä liikuttua melkein kaikkialle pidempiäkin matkoja. Talvellakin tulee käveltyä, mutta ei niin paljon läheskään kuin kesällä.

Tavoite: Nostaa kuntoa kesäksi 2010 siihen malliin että saan rikottua vanhan rullisteluennätyksen ja kehtaan kekkuloida uimarannassa. Niin ja terveydelliset syyt. Puhumattakaan kosmeettisista puolista sillä kukapa nainen ei unelmoisia hieman kiinteämmästä ja hoikemmasta vartalosta. Pääasia että minulla on hyvä mieli ja saan läskit pois ^^

Ongelma: Ruoka, saatan ruveta herkästi hyvin ronkeliksi enkä siltikään syö vaikka tässä olenkin saarnannut etten enää näe nälkää. Toisaalta tässä voi käydä niinkin että syön tavallista enemmän. Mutta jokatauksessa en saa syömästäni ruuasta tarpeeksi vitamiineja sun muita tarpeellisia juttuja. Ilmeisesti vanhempani tietävät tämän koska he ovat vuosien ajan lahjoneet minua kaikenlaisilla vitamiini ja kivennäisaine pillereillä.

Muuta: Olen juuri valmistunut graafiseksi suunnittelijaksi ja olen työtön, ainakin vielä vähän aikaa.

Tämä on siis itseäni varten, minua kiinnostaa nähdä fyysiset muutokset mitä elämäntapamuutoksilla saa aikaan ja niiden vaikeudet. Tavallaan suhtaudun tähän kuin johonkin tutkimukseen. Kuinkahan kauan tässä menee? Ja kuinkahan monta kertaa turhaudun ja meinaan lopettaa koko homman? Kuinka nopeasti tuloksia alkaa näkymään? Kuinka paljon kiinteämpi vartalo tuo minulle sitä paljon puhuttua onnea?

Jänskättää :))

P.S. Kylläpä mittanauha oli kylymä!