Crossailin menemään tunnin ajan. Mittari näytti, että siinä paloi 451 Kcal. Ja alunperin oli tarkoituksena olla puolituntia! Ja olo?! Aivan HE-LE-VE-TIN HYVÄ! Ei tätä tunnetta pysty kuvaileen, leijun jossain vaaleanpunaisissa pilvissä, melkein kuin olisi ihastunut. Endorfiimistä saisi todella hyvää huumetta.

Kaikenlisäksi olin tätä ennen kävellyt n. 40 minuutin ajan matkalla omalta asunnolta tänne poikaystävän keskustakämppään ja huilannut puolentoistatunnin ajan jonka jälkeen aloin kokemaan tosi kovaa väsymystä. Aloin harkitsemaan torkkuja vakavissani, eikä ajatus crossailusta innostanut. Mutta päätin kuitenkin mennä crossaileen, koska vaikka olinkin ansainnut runebergin torttuni niin kyllä ne (2 kpl) aiheutti silti hieman huonoa omaatuntoa. Puolentunnin kohdalla totesin, että jaksan vielä hyvin vähän aikaa lisää ja sitten yhtäkkiä olikin kulunut jo toinenkin puolituntia. Ehkä se johtui Dr. Philistä jota katsoin, vieraana oli 300 kg painoinen mies, jonka pitää laihduttaa väh. 25 kiloa päästääkseen vatsalaukun ohitusleikkaukseen.

Kyseissä ohjelmassa rupesi ärsyttämään tärkeilevä naislääkäri, joka pomppasi tuolilta ylös ja sanoi "et tarvitse mitään lääkäriä sanomaan, että uppopaistettu leipä ja pekoni monen sentin juustolla lihottaa", Noh helvetti eiköhän se mies sen tiennyt, kyse taisi olla lähinnä se, että niin isolla ja huonokuntoisella ihmisellä se on niitä harvoja asioita jotka tuottaa nautintoa. Vitutti akan vittuilu. Ite oli ällöttävä ylimeikattu luuviulu, joka ei silmäänsä räpäytä jos 10 vuotias lapsi imppaa vieressä. Huono vertauskuva, ja hmm... annan olla.

Jatkan nautinnollisen hyvän oloni kanssa. Ja taidanpa vielä tiskata tämän energianpuuskan aikana poikaystävän tiskit! Ja mikäjotten vielä imuroisinkin!